Yleensä en itke elokuvissa tai ainakin niin uskottelen itselleni. Nyt huomasin vollottavani sängyssäni kaikki meikit valuivat pitkin poskia enkä edes välittänyt. Ei tämä elokuva varmasti jokaista saa itkemään mutta jotenkin pystyin samaistumaan näyttelijöiden esittämään suruun. Oli ihana itkeä vain elokuvan takia, ei siksi että koko elämä menee päin persettä. Ihana ajatella vain elokuvaa ei mitään muuta antaa tunteiden purkaantua.
Jos on lukenut yhtään joru lehtiä tietää että Miley ja Liam löysivät rakkauden toisistaan lopetettuaan elokuvan filmaamisen, joten tämäkin seikka teki elokuvasta jotenkin uskottavan. Tiedän kyllä että se ei varmaan vaikuta mitenkään mutta tunne siitä rakkaudesta mikä heidän välillään on, se on täydellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti